Ensimmäiset Legendat nimetty Subway Kansallisen Liigan kunniakerhoon

Jalkapallon naisten 50. juhlavuoden kunniaksi Subway Kansallinen Liiga yhdessä Palloliiton kanssa lanseerasi uuden kunniakerhon, joka kantaa nimeä ”Kansallisen Liigan Legendat”. Julkaisemme nyt ensimmäiset 18 legendaa, joista jokainen on omalla panoksellaan ollut erityisen tärkeä suomalaiselle naisten pääsarjatason jalkapallolle. Nyt nimitettävät legendat palkitaan kevään 2022 ensimmäisissä pääsarjaotteluissa.

1970-luvulta saakka pelatusta naisten Suomen mestaruudesta alkaen pääsarjatasolla on esiintynyt tuhansia pelaajia, jotka ovat jättäneet oman jälkensä suomalaisen jalkapallon historiaan. Kunniakerho nitoo yhteen näitä tarinoita yhdistäen pelaajat ja muut toimijat myös seuraavien vuosikymmenien aikana kentillä nähtäviin tulevaisuuden legendoihin.

Kansallisen Liigan Legendoiksi voidaan nimetä naisten pääsarjan entisiä pelaajia ja muita toimijoita, jotka ovat olleet erityisen tärkeitä kannattajilleen, seuroilleen, paikkakunnilleen, naisten pääsarjalle ja suomalaiselle jalkapalloilulle. Legendaksi voidaan nimittää myös postuumisti.

Legendat-kunniakerhon nimitystyöryhmä edustaa kokemusta ja asiantuntemusta pääsarjahistorian eri aikakausilta. Mukana nimitystyöryhmässä ovat Christina Forssell, Ulla Kaasinen, Hanna Ruohomaa ja Ville Väänänen.

Tiedote kunniakerhon perustamisesta löytyy täältä.

Ensimmäiset 18 Legendaa edustavat pääsarjahistorian eri vuosikymmeniä.

Kansallisen Liigan Legendat

Nimitykset kunniakerhoon 2021 (aakkosjärjestyksessä):

Mira Andersson 

259 ottelua naisten pääsarjassa pelannut Andersson lopetti uransa vuonna 2020 Turun Palloseurassa. Lähes 10 vuotta TPS:n kapteeninnauhaa kantanut Andersson voitti urallaan SM-hopeaa vuonna 2016.

Neea Berg 

18 liigakautta ja yli 300 pääsarjaottelua kolmella vuosikymmenellä pelannut Berg lopetti uransa kauteen 2021. Viimeisellä kaudellaan hän voitti pitkän uran päätteeksi ensimmäisen Suomen mestaruutensa Kuopion Palloseuran paidassa.

Paavo Einiö 

1970-luvulta 2000-luvulle naisten pääsarjatason jalkapallossa toimineella Einiöllä on ollut suuri rooli muun muassa HJK:n mestaruuksia niittäneen pääsarjajoukkueen talouspuolella sekä valmentaja- ja pelaajasopimusten tekijänä. 1980–1990-luvuilla myös Palloliiton naisvaliokunnassa toiminut Einiö on omalla panoksellaan ollut kasvattamassa naisten huippujalkapallon asemaa kotimaan pääsarjassa useiden vuosikymmenten ajan.

Katriina Elovirta 

1980-luvulla kolme Suomen mestaruutta ja kaksi SM-hopeaa voittanut Elovirta eteni pelaajauransa jälkeen erotuomaritehtäviin nousten FIFA-tuomarina aina MM-kisoihin saakka. Elovirta menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen vuonna 2018.

Marketta Hartikka 

Helsingin Jalkapalloklubia edustanut Hartikka voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta, 2 SM-hopeaa ja yhden pronssin. Hartikka myös edusti HJK:ta suomalaisen naisten seurajoukkueen ensimmäisellä kansainvälisellä matkalla Taipeissa 1978, jossa HJK voitti 12 joukkueen kansainvälisen turnauksen yhdessä ranskalaisen Stade de Reims’in kanssa. Hartikka muistetaan myös naisten A-maajoukkueen historian ensimmäisenä kapteenina. Hänet on nimetty myös Palloliiton Helmeksi vuonna 2014.

Ing-Marie ”Mimmi” Holmberg 

38-vuotiaana vuonna 2008 pääsarjauransa lopettanut Holmberg on yksi ahvenanmaalaisen jalkapalloilun tienraivaajista. Ahvenanmaalaisten naisten edustusjoukkueiden yhdistyessä syksyllä 2004 Holmberg oli yksi uuden joukkueen, Åland Unitedin, ensimmäisistä pelaajista.

Eva Jare 

Vuonna 1972 lahtelaisen Lahti-69:n riveissä uransa aloittanut Jare edusti urallaan myös Tampereen Ilvestä ja Lahden Sampoa. Lisäksi Jare on toiminut yhtenä Suomen Palloliiton Naisvaliokunnan ensimmäisistä jäsenistä vuosina 1981–1985.

Heimo Laaksonen 

1970-luvun alusta aina 2000-luvulle saakka Laaksonen toimi useita Suomen mestaruuksia voittaneen HJK:n taustahahmona ja toiminnan sydämenä yhdessä Paavo Einiön kanssa. ”Hemppa Laaksonen oli Grand Old Man naisten jalkapallossa Suomessa. Hänenlaisiaan on harvassa; aina ystävällinen, aina valmis auttamaan, aina siellä missä taustatyö tehdään”, Suomen Palloliiton entinen puheenjohtaja Pertti Alaja muisteli vuonna 2013.

Johanna Lindell 

Ilves-kasvatti Lindell edusti urallaan Ilvestä, HJK:ta ja Malmin Palloseuraa. Yksi Suomen kaikkien aikojen maalivahdeista huipensi pitkän uransa Suomen mestaruuteen vuonna 2003 MPS:n riveissä.

Maija Liukkonen 

Naisten pääsarjassa neljällä eri vuosikymmenellä aina 1970-luvulta 2000-luvulle pelannut Liukkonen on yksi suomalaisen jalkapallon pitkäaikaisimmista toimijoista. Jyväskylän Pallokerhoon vuonna 1972 liittynyt Liukkonen edusti urallaan myös mm. Turun Palloseuraa, Turun Pyrkivää, TPS:aa, HJK:a sekä Kontulan Urheilijoita voittaen eri seuroissa 2 Suomen mestaruutta ja 3 Suomen Cupia. Viimeisen pääsarjakautensa hän pelasi 52-vuotiaana vuonna 2008. Valmentajana Liukkonen oli pohjustamassa suomalaisen seurajalkapallon nousua naisten kansainväliselle huipulle 2000-luvun alussa toimiessaan HJK:n UEFA Cupin välieriin vuonna 2001 yltäneen joukkueen valmentajana. Valmentajana Liukkonen voitti yhteensä 4 Suomen mestaruutta ja 3 Suomen Cupia.

Pauliina Miettinen 

Kuopiolaislähtöinen Miettinen on pelannut urallaan korkealla tasolla sekä maalivahtina että kenttäpelaajana. 2000-luvun alussa pelaajana Suomen mestaruuden HJK:ssa voittanut Miettinen on uransa jälkeen tehnyt mittavan uran päävalmentajana voittaen PK-35 Vantaan peräsimessä useita Suomen mestaruuksia. Kausilla 2020 ja 2021 hän valmensi Tikkurilan Palloseuran Kansallisen Liigan hopealle.

Aulis Rytkönen 

Yksi kaikkien aikojen suomalaispelaajista toimi pelaajauransa jälkeen päävalmentajana HJK:n miesten joukkueessa. Tämän jälkeen hän toimi päävalmentajana HJK:n naisten joukkueessa 1970-luvussa voittaen useita Suomen mestaruuksia. ”Kun Aulis Rytkönen tuli valmentajaksemme 1974, lehdissä kirjoitettiin, että ei noin hyvää valmentajaa kannata uhrata naisten valmentamiseen”, tuolloisen joukkueen kapteeni Kaija Salopuro on muistellut. Rytkönen olikin ensimmäinen merkittävä miesten jalkapallossa meritoitunut henkilö, joka siirtyi toimimaan naisten jalkapallon puolelle ja osoitti siten, että jalkapallo on jalkapalloa – riippumatta sukupuolesta.

Kaija Salopuro 

Salopuro toimi kapteenina ensimmäisen Suomen mestaruuden voittaneessa HJK:n joukkueessa. Huomioksi hänen uraauurtavasta työstään kotimaisen jalkapallon naisten huipputason parissa hänen kunniakseen jaetaan edelleen Kaijan Kannu -nimistä palkintoa työstä palkintona työstä naisten ja tyttöjen jalkapallon eteen.

Hanna-Mari Sarlin 

12-vuotiaana pääsarjatasolle noussut Sarlin on voittanut 11 Suomen mestaruutta ja viisi Suomen Cupia HJK:n ja Puotinkylän Valtin paidoissa. Pääsarjaurallaan 1979–1996 Sarlin voitti kaksi kertaa pääsarjan maalikuningattaruuden ja vuoden parhaan pelaajan tittelin. Kunnioituksena 236 pääsarjatason ottelua pelanneen Sarlinin hyökkääjän uraa kohtaan hänen mukaansa on nimetty Kansallisen Liigan vuoden maalikuningattaren titteli.

Ilkka Suomalainen 

Helsingin Sanomien urheilutoimittajana työskennellyt Ilkka Suomalainen oli ensimmäisiä naisten jalkapallosta laajemmin kirjoittaneita toimittajia pitäen jalkapalloa naisten lajina esillä HS:n urheilusivuilla. Suomalainen toimikin jo 1970-luvulla tienraivaajana yhdenvertaisemman urheilujournalismin eteen.

Anu Toikka

Kotkalaislähtöinen Toikka on urallaan edustanut Myllykosken Palloa, Herttoniemen Tovereita sekä HJK:a. Suomen mestaruuden vuosina 1991 ja 1992 voittanut Toikka on valittu vuoden pelaajaksi vuonna 1987.

Cynthia Uwak 

Afrikan vuoden naispelaajaksi vuosina 2006 ja 2007 valittu Uwak esiintyi Suomen pääsarjassa ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Suomessa Kuopion KMF:a, Pietarsaaren Unitedia, PK-35 Vantaata ja Åland Unitedia edustanut Uwak on voittanut kolme Suomen mestaruutta. Hän johtaa vuodesta 2007 tilastoitua pääsarjan maalipörssiä 99 osumallaan.

Laura Österberg Kalmari 

Kirkkonummelaislähtöinen Österberg Kalmari on edustanut naisten pääsarjassa Puistolan Urheilijoita, Malmin Palloseuraa ja Helsingin Jalkapalloklubia. 4 Suomen mestaruutta ja 5 Suomen Cupin voittoa napannut Österberg Kalmari voitti myös pääsarjan maalikuningattaruuden vuosina 1998–2001 ennen siirtymistään kansainvälisille kentille 22-vuotiaana.