Erotuomarin ääni: Erotuomari on ihminen, joka ansaitsee hyvää käytöstä siinä missä kuka tahansa muukin
– Huh, mikä sika! Tuomarin vika!
En ikinä unohda näitä sanoja ja pelaajien loppuhuutoa pelin jälkeen tilanteessa, jossa yleensä kannustetaan omaa joukkuetta tai kiitetään vastustajaa.
Minut valittiin 14-vuotiaana erotuomariksi synnyinkaupunkini alueelliseen turnaukseen.
Olin käynyt vuotta aiemmin pelinohjaajakurssin, mutta ikäni puolesta en vielä erotuomarikurssia.
Turnaukseen kaivattiin kovasti lisää tuomareita, ja ilmoittauduin innokkaana ja motivoituneena mukaan. Turnauksen ottelut olivat toki kovempia, mihin olin pelinohjaajana tottunut.
Minut asetettiin vahingossa viheltämään erään lähipaikkakunnan joukkueiden keskinäinen ottelu.
Valmentajat olivat tapelleet nyrkit heiluen edellisenä iltana, ja seuraavana aamuna marssin reippaasti keskiympyrään viheltämään 12-vuotiaiden poikien pelin käyntiin.
Ottelu oli minulle vaikea ja ilmapiiri aggressiivinen.
Pelin jälkeen sain kuulla kunniani molempien joukkueiden seisoessa rivissä ja toisen huutaessa minulle, katsojien ympäröimänä.
– Sika.
Olin 14-vuotias nuori tyttö.
Olinko osannut viheltää kaikki rikkeet ottelussa? En varmastikaan. Olin liian kokematon otteluun ja minua jännitti.
Olinko ansainnut ne huudot pelin jälkeen? En missään nimessä.
Pelin jälkeen juoksin itkien erotuomarikoppiin. Onneksi kollegat lohduttivat, että kyse ei ollut minusta, vaan joukkueiden keskinäisestä vihanpidosta, jota purettiin minuun.
Valmentajat tulivat pyytämään myöhemmin anteeksi, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Olen monta kertaa myöhemmin urallani miettinyt, että miten ihmeessä olen uskaltanut jatkaa tuomarointia tämänkaltaisen tilanteen jälkeen.
Mikä saa minut tarttumaan pilliin tai lippuun kerta toisensa jälkeen, vaikka kohtaan joukkueiden huonoa käytöstä aika ajoin edelleen?
Onneksi kertomani tapaista pahaa tilannetta ei ole käynyt minulle montaa kertaa, mutta jokainen näistä kerroista olisi voinut olla riittävä syy lopettamiseen.
Olisin voinut todeta, että erotuomarointi ei ole tämän arvoista.
Kun oma pelaajaurani hiipui sen ikävuoden joukkueemme hajotessa C-ikään, minulle oli tärkeää saada olla osana peliä.
Päätin lopettaa pelaamisen lukioikäisenä, jotta saatoin panostaa täysillä erotuomarina ja siten myös tavoitteellisena urheilijana toimimiseen.
En voinut siis luovuttaa joukkueiden epäasiallisista huudoista, sillä urheilu oli ja on minulle niin tärkeää.
Ymmärrän silti valitettavan hyvin jokaista, joka ei uskalla ryhtyä erotuomariksi tai lopettaa erotuomaroinnin kohdatessaan toistuvasti huonoa käytöstä pelaajilta, valmentajilta ja katsojilta.
Eihän se ole mukavaa, jos ei kohdella ihmisenä vaan symbolisena kohteena pahan olon purkamiselle. Tämä koetaan vielä oikeutettuna.
Nautin valtavasti, kun pelissä on tunnetta, taistelua ja intohimoa. Nautin siitä, että pelin tapahtumat herättävät eloon.
Ja siitä, että pelaajat, joukkueet ja yleisö reagoivat pelin käänteisiin.
Tunteet ja intohimo eivät silti oikeuta huonoon käytökseen, protestointiin tai halveksuntaan. Siihen, että ei kätellä pelin jälkeen reilun pelin hengessä. Siihen, että huudetaan päin naamaa.
Tai siihen, että asetetaan erotuomaristo toiseksi vastustajaksi, vaikka erotuomaristo on tasapuolisesti paikalla molempia joukkueita ja itse peliä varten.
Erotuomarit tekevät virheitä, kuten tekevät pelaajat ja valmentajatkin. Erona on, että erotuomarit eivät tule neuvomaan, kuinka pelaajan tai valmentajan pitäisi toimia.
Erotuomari puolestaan saa paljonkin ohjeita.
Kukaan ei tee virheitä tarkoituksella. Muistan yhä virheitä vuosien varrelta, joita muistellessa minua edelleen harmittaa.
Merkityksellisen virheen sattuessa sätin itseäni päivistä viikkoihin. En tarvitse siihen apua muilta, osaan olla jo ankara itselleni.
Onnistuneet päätökset, pelaajille mahdollistettu turvallinen ja reilu peli sekä ympärilläni oleva erotuomariyhteisö pitävät motivaation korkeana ja erotuomaroinnin nautinnollisena.
Toivon kovasti, että mahdollisimman moni erotuomari kokisi saman ja uskaltaisi lähteä tähän hienoon toimintaan mukaan.
Mitä palkitsevampaa erotuomarointi on, sitä useampi haluaa toimintaan mukaan. Mitä enemmän meillä on erotuomareita, sitä enemmän meillä on kilpailua hyvistä peleistä ja uralla etenemisestä.
Mitä enemmän meillä on kilpailua, sitä parempia meistä tulee ja sitä paremmat erotuomarit joukkueet peleihinsä saavat.
Kaikki voittavat, kun erotuomareita kohdellaan niin kuin ihmisiä kuuluu kohdella.
Kirjoittaja: Kansallisen Liigan erotuomari ja KLEY:n puheenjohtaja, Lotta Vuorio
Kuva: Kalevi Hämäläinen
