Kasvattajasta haastajaksi – 55 vuotta perhekeskeistä nurmijärveläistä jalkapalloa

Nurmijärven Jalkapalloseura juhlii lauantaina 18. kesäkuuta juhlapäiväänsä. NJS elää eräällä tapaa murrosvaihetta, mutta menettämättä koko toimintansa ydinarvoa.

Maaliskuun loppu lähenee. Alkukeväinen ilta on kolea ja hämärtymään päin. Helsingin Talin hallin kupeessa kaksi joukkuetta valmistautuu otteluun.

Edellisestä kohtaamisesta ei ole kulunut kauaa. Liigakarsinnan merkeissä vietetty syksy on varmasti hyvin muistissa.

Nyt vuonna 1992 valmistuneen, tunnetun jalkapallohallin uumenissa on useita nuoria, latautuneita ja luonnollisesti jännittyneitä jalkapalloilijoita.

Liigadebyytti tapahtuu aivan kohta. Eikä se ole sitä pelkästään liki jokaiselle pelaajalle vierasjoukkueen ryhmässä.

Se on pääsarjadebyytti koko organisaatiolle.

Yhtenäiselle, arvostetulle kasvattajaseuralle ja oman kuntansa ylpeydelle.

Nurmijärven Jalkapalloseura, NJS, avasi taipaleensa Subway Kansallisessa Liigassa 3-3-tasapelillä HPS:n vieraana.

Seurahistorian ensimmäisen liigamaalin viimeisteli Rosa Wikström.

Tämän jälkeen on ollut paljon myös hankalia jaksoja. Tappioita on tullut, mutta taisteleva ja ennen kaikkea innokas ilme on säilynyt.

Ryhmä on kasvanut kauden mittaan ja Klaukkalassa on kamppailuja seurannut mukava määrä yleisöä.

Palokärjillä on Nurmijärvi ja vahva jalkapalloyhteisö takanaan.

Lauantaina 18. kesäkuuta Klaukkalassa juhlitaan. NJS:n rekisteröinnistä tulee kuluneeksi 55 vuotta. Naiset kohtaavat liigaottelussaan Åland Unitedin ja perään miehet pelaavat Kakkosen ottelunsa KäPaa vastaan.

Millaiseksi NJS on 55 vuodessa kasvanut ja mikä sen asema paikallisille oikeastaan lopulta on?

Kasvattajasta todelliseksi haastajaksi

NJS on ollut pelillisesti vahva viime vuosina Ykkösessä. Syksyllä sarjan mestaruutta ja suoraa nousua juhli kuitenkin ONS ja nurmijärveläisten tie vei liigakarsintaan. Kuten edeltä kävi ilmi, HPS oli selvästi parempi ja säilytti sarjapaikkansa.

Tikkurilan Palloseura kuitenkin, itsessään erittäin harmittavalla, päätöksellään tarjosi NJS:lle mahdollisuuden liigapeleihin täksi kaudeksi.

Vantaalaisjoukkue luopui sarjapaikastaan taloudellisista syistä ja nurmijärveläisryhmä otti sarjapaikan vastaan.

Nurmijärvellä on vuosien saatossa jo eräällä tapaa totuttu tietynlaiseen kasvattajaseuran arkeen. NJS:n juniorijoukkueet ovat todella laadukkaita, mutta lopulta jokin pääkaupunkiseudun liigajoukkue on päässyt korjaamaan parhaat pelaajat riveihinsä.

Nyt pienessä ja tiivishenkisessä yhteisössä pyritään karistamaan tätä kasvattajaleimaa ja seudun lupaaville tyttöpelaajille pyritään takaamaan liigapolku.
Nurmijärveltä ei ole pakko lähteä, jotta paikka maan huipputasolla olisi mahdollinen.

NJS:n puheenjohtaja Sirpa Laukala pitää liigapaikkaa ensiarvoisen tärkeänä.

– Seuralle se on ennen kaikkea osoitus siitä, että pelaajakehityksen suunta on oikea ja pelaajapolku tulee olemaan omassa seurassa myös sellainen, että täällä Nurmijärvellä kannattaa pelata eikä siirtyä muualle. Liiga tuo meille ennen kaikkea uusia kontakteja ja näkyvyyttä, Laukala sanoo.

–  Itse koen että liigaan pääseminen on nimenomaan palkinto niille henkilöille, jotka ovat kehittäneet NJS:n nais- ja tyttöfutista. Erityisesti se on palkinto joukkueen pelaajille ja heidän taustajoukoillensa.

Palkinto koko yhteisölle.

Laukala jakaa varauksetonta kiitosta ja ylistystä koko seuran toimintaa ylläpitävästä talkoohengestä sekä yhteisöllisestä asenteesta. NJS:n selkärangasta.

Kiitosta saavat turnauskoordinaattorit, joukkueenjohtajat ja käytännössä katsoen koko seuran väki. Alle kouluikäisten lasten toiminnassa ovat vahvasti läsnä lasten vanhemmat ja juuri pienten lasten kautta myös Laukala haluaa toimintaa rakentaa. Se kaikki sataa luonnollisesti myös kilpaurheilun puolelle tulevaisuudessa.

Junioritoiminta Nurmijärvellä kyllä hallitaan. Talkoohenkeä se kuitenkin vaatii ja niihin osallistuu myös puheenjohtaja erittäin suurella panoksella.

– Tyttäreni joskus minulle sanoikin iltamyöhään, kun tein jonkun turnauksen otteluohjelmaa, että olet idiootti, kun teet kaiken tuon työn ilmaiseksi, naurahtaa Laukala.

– No itsekin siinä väsyneenä samaa ihmettelin, mutta kuukauden päästä, kun turnaus oli ja näin vapaaehtoistyöni tuloksen konkreettisesti, mietin miten ihanaa, kun vuoden työ palkitaan tällä lasten peli-ilolla.

Laukala kuvailee näkymää kolmesta pienestä pojasta hyppimässä sateenvarjon alla vesilätäköissä. Pojat jakoivat innoissaan turnauksensa tuloksellista antia ja tekivät selväksi, että heillä on hauskaa.

– Kyllä siinä kaikki turhaumat ja väsymys pyyhkiytyivät pois. Tuo sama turhautumisen jälkeinen tyytyväisyyden tunne on seurannut aika monessa muussakin asiassa.

Tämä on helppo uskoa.

Kannattaja tai pelaaja – tarina on sama

Monet edellä mainitut ylistyssanat, tavoitteet ja teot ovat toki osa useamman hienon suomalaisen urheiluseuran historiaa ja arkea.

Nurmijärveläinen palokärki ei siis tässä asiayhteydessä ole kuitenkaan mikään jättimäinen lintuharvinaisuus. Moni kotimainen jalkapalloyhteisö varmasti pystyy allekirjoittamaan samanlaisia kohtia omasta rakkaasta seurastaan sekä asuinkunnastaan.

Se ei olekaan tässä olennaista. Tämä on 55-vuotiaan NJS:n tarina ja se on upea juuri sellaisenaan.

Liigajoukkueen puolustaja Emmiina Taivassalo kuvailee Nurmijärveä kunnaksi, jossa kilpaurheilua tuetaan todella hyvin.

Samanlaisia argumentteja kuulee kautta linjan NJS-yhteisön keskuudessa. Urheilumahdollisuudet ovat moninaiset ja paikallisista urheilijoista sekä seuroista ollaan ylpeitä.

– Seuran vapaaehtoiset vaikuttavat tuntevan pelaajia nimeltä, vaikka pelaajat eivät aina tietäisi keitä nämä vapaaehtoiset ovat. He moikkailevat useasti ja saattavat jopa jäädä juttelemaan kentän laidalla, Taivassalo ihastelee.

– He myös mahdollistavat sen, että meidän pelaajien ei tarvitse miettiä ja stressata kahvion tai lippujen myynnin vuoksi, vaan saamme keskittyä pelaamiseen.

Puolustaja ei ole aivan varma, että tuliko liigapaikka osittain nuorelle joukkueelle liian aikaisin. Taivassalo pohtii, että oliko NJS täysin valmis vielä pääsarjan haasteisiin. Silti hänen mielestään meneillään olevalla kaudella on suuri merkitys tulevaisuuteen.

Päällimmäisenä jälleen kerran kasvattajaseuran suora polku huipulle asti. Oman paikkakunnan joukkueessa.

Taivassalo kehuu Nurmijärven tiettyä kylämäisyyttä. Tämän voi varmasti helposti allekirjoittaa pelkästään kaikesta puhutusta.

NJS:n ympärillä on paljon jotain sellaista, mikä erottaa sen useista suurempien kaupunkien joukkueista. Luonnollisesti myös pääkaupunkiseudun joukkueista, vaikka täältä Helsingistä Nurmijärvelle on loppujen lopuksi varsin lyhyt taival.

Jos NJS-yhteisöstä käytin aiemmin termiä selkäranka, niin Pekka Eräkangasta voisi varmasti kutsua kriittiseksi nikamaksi.

Hänenlaisistaan koko tämä pelaajien, seurajohdon ja jopa joidenkin ulkopuolisten hehkuttama yhteisöllisyys rakentuu.

– Tyttäreni innostui jalkapallosta ja oli ilo viedä häntä jalkapalloseura Natevan treeneihin. Nateva oli tärkeä kasvattajaseura Nurmijärven Klaukkalassa. Natevasta tuli NJS vuonna 2004, Eräkangas muistelee.

Hän korostaa urheilun merkitystä myös sosiaalisten taitojen aspektista. Joukkueurheilu ennen kaikkea auttaa Eräkankaan mukaan nuoria oppimaan kommunikoinnin ja yhteistyön elintärkeät taidot. Myös tunteet kuuluvat urheiluun. Ilot ja surut on helppo omaksua urheilun kautta kollektiivisesti yhdessä.

Eräkangas itse on koulutukseltaan liikunnanopettaja. Nurmijärveläisen jalkapallon syövereihin hän heittäytyi itsekin 1990-luvun lopulla tosissaan. Urheilusta innostunut mies löysi itsensä nopeasti joukkueenjohtajan tehtävistä.

Eräkangas oli tehtävässä todella pidetty ja kiistatta osaava, vaikka vaatimaton mies ei välttämättä itse suurempaa kunniaa noista vuosista odottanutkaan.

– Olin erittäin liikuttunut ja otettu, kun sain vuonna 2000 seuran parhaan joukkueenjohtajan palkinnon. Pää on täynnä hyviä muistoja tyttöjen peleistä kotikentällä ja jännittävistä vieraspelimatkoista.

Kokeneen jalkapallomiehen mukaan NJS:llä on nykyisin vastuullinen ja merkittävä rooli Nurmijärven suurimpana liikuttajana. Eräkangas mainitsee Nurmijärvi-ilmiön, jonka tavoitteena on tasa-arvo yhteistyön kautta.

Naisten pääsarjajoukkueen arvomaailma koostuu Eräkankaan mukaan kolmesta elementistä. Rohkeus, menestys ja samanarvoisuus. Varsinkin samanarvoisuutta korostetaan NJS-yhteisössä.

– Joukkueen pelaajat taustastaan tai kasvattajaseurastaan huolimatta ovat osana yhtä suurta Palokärkiperhettä, julistaa Eräkangas.

– Kolmekymmentä vuotta NJS:n matkassa ovat tarjonneet tunteita, elämyksiä ja yhteisöllisyyttä. Kiitos!

Niin muuten! Pekka Eräkangas mainitsi tyttärestään Natevan harjoituksissa. Hän on Tuuli Raussi. Naisten liigajoukkueen varajoukkueenjohtaja ja kokenut ex-pelaaja.

Perhe nimeltä NJS.