Pelaajan ääni: Velma Oikarinen

Kymmenen vuotta liigajalkapalloa, viisi Suomen mestaruutta ja Suomen Cupin voitto. Velma Oikarinen, 27, päätti menestyksekkään uransa kauteen 2022. Koko aikuisuransa PK-35 Vantaan riveissä pelannut maalivahti on nyt uuden edessä. Seuraavassa hän käy päätöstään ja tulevaisuuttaan läpi omin sanoin.

On kulunut kuukausi siitä, kun tein lopullisen päätöksen ja ilmoitin pääsarjaurani päättymisestä seuralleni. Päätös oli muhinut mielessäni jonkin aikaa, mutta asian ääneen sanominen oli silti raastavan vaikea paikka. Tiesin, että kyseessä oli tähänastisen elämäni suurin ja vaikein päätös. Paloa kentille löytyisi yhä, mutta oman terveyteni ja hyvinvointini vuoksi peli oli vihellettävä poikki.

Olen pelannut jalkapalloa isäni ansiosta jo viisivuotiaasta asti. Minua on aina vienyt eteenpäin suuri rakkaus itse lajia kohtaan ja treenaamisen ilo. Se rakkaus kantoi läpi 10-vuotisen pääsarjaurani eikä ole vieläkään kadonnut mihinkään. Jalkapallo on tehnyt minusta sen ihmisen, joka olen tänään.

Urani varrella sain lähietäisyydeltä nähdä rakastamani lajin ja etenkin sen näkyvyyden kehittymisen Suomessa. Naisten puolella jalkapallo on ottanut lupaavia askelia eteenpäin. Lajin näkyvyys ja olosuhteet ovat erilaiset kuin 10 vuotta sitten. Muistan hyvin, että Vantaalla oltiin tuolloinkin ylpeitä olosuhteista ja Myyrmäki-stadionista, etenkin kun jotkut pääsarjajoukkueet joutuivat harjoittelemaan hiekkakentillä.

Nykyään jokaisella liigaseuralla on puitteet hyvinkin ammattimaiseen harjoitteluun. Naisten Liigan näkyvyys ja some olivat täysin eri tasolla kuin nykyisen Kansallisen liigan. Nämä ovat konkreettisia ja tärkeitä asioita, joista huomaa lajin menneen eteenpäin.

Pääsarjaurani sisälsi monia upeita hetkiä, joita kannan aina mukanani. Suomen mestaruudet, Cupin mestaruus ja jännittävät rankkareille menneet matsit sekä europelit nousevat heti mieleeni kohokohtina. Eniten kuitenkin koen nauttineeni päivittäisestä työstä ja yhteisöllisyydestä, jota joukkue tarjosi.

Olen ylpeä saavuttamistani asioista, mutta erityisen ylpeä siitä, miten olen toiminut urani vaikeimpina hetkinä. Valitettavasti urheilijan elämään kuuluvat myös loukkaantumiset, joista kärsin urallani varmasti keskivertoa enemmän. Nuo ajat olivat kaikista opettavaisimpia, sillä vammoista palautumiseen vaaditaan kovaa ja päämäärätietoista työtä sekä henkistä kanttia. Vaikeudet kasvattivat ja loukkaantumisista opitut asiat kantavat myös jalkapallon ulkopuolisissa haasteissa.

Henkistä kanttia on vaadittu myös kuluneen kuukauden aikana. On ollut raskasta, kun oma identiteettini, tavoitteeni ja tuttu ympäristö vietiin kerralla pois. Olen aina nauttinut urheilemisesta, mutta nyt treenaaminen on tuntunut merkityksettömältä ja yksinäiseltä. Suorituskeskeisyyttä on ollut toistaiseksi vaikeaa karistaa enkä ole vielä oppinut, miten leppoisasti vain harrastaa urheilua. Yksinkertaisesti vain ottamaan vaihteeksi rennommin, kun siihen on nyt mahdollisuus.

Olen kokeillut uusia asioita ja muutamia harrastuksia, mutta toistaiseksi mikään ei ole antanut samanlaista tunnetta kuin jalkapallo. Eikä välttämättä annakaan. Toisaalta uuden etsiminen ja uusien tavoitteiden asettaminen kehittävät ihmisenä. Toivottavasti vielä löydän sen saman palon, jota tunsin jalkapalloa pelatessani.

Toivon, että kaikki pelaajat muistaisivat kiireen keskellä arvostaa ja nauttia ajastaan jalkapalloilijana. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Monesti asioita arvostaa eniten vasta silloin, kun ne viedään pois.  

Lopuksi haluan kiittää kaikkia pelikavereita, valmentajia, läheisiä ja muita tukijoita. En olisi pystynyt mihinkään ilman teitä. Jalkapallo on antanut minulle niin paljon. Kaikista kiitollisin olen ihmisistä, joihin olen lajin kautta saanut tutustua.

-Velma Oikarinen

Kiitos Velma!

Pääkuva: Kalevi Hämäläinen