Pelinavaajat – Elisabeth Rehn

Merkittävän uran kotimaisessa poliitikassa ja kansainvälisessä ihmisoikeustyössä tehnyt Elisabeth Rehn kertoo, että jalkapallo on avannut ovia paikkoihin, joihin naisena olisi muuten ollut haastava päästä.

– Pitää tehdä selväksi, että me emme salli minkäänlaista rasismia tai vihapuhetta. Myös seurojen on kannettava vastuu, mikäli sallivat pelaajia, jotka polkevat ihmisarvon ideaaleja. Jalkapallo kuuluu kaikille.

Katseessa on iän tuomaa lempeyttä, mutta Elisabeth Rehn, 86, on yhä vankkumaton ihmisoaikeuksien puolesta puhuja. Glen Kamaran kohtaama rasismitapaus on puhuttanut myös Rehnin lähipiirissä. Kansallisen Liigan juhlavuoden teema Peli on avattu kaikille, sopiikin hänestä voimakkaasti tähän aikaan.

– Ilman ihmisarvoa ja toisten kunnioittamista ei voi rakentaa hyvää joukkuetta. Olen tavattoman iloinen, että suomalainen jalkapalloperhe on ottanut niin vahvasti kantaa asiaan. Voimme siinä näyttää esimerkkiä muille.

Rehn on myös itse todellinen pelinavaaja: maailman ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri, RKP:n presidenttiehdokas, YK:n alipääsihteeri sekä ihmisoikeustarkkailija. Merkittävää uraa kotimaisessa politiikassa ja kansainvälisessä ihmisoikeustyössä ei tarvitse liiemmin esitellä.

– Ennen nimitystäni oli ollut muutamia naispuolisia presidenttejä ja pääministereitä, jotka olivat samalla hoitaneet myös puolustusministerin salkkua. Minusta seuravana tuli Kanadan Kim Campbell.

Ensimmäisenä olemisessa on kuitenkin ollut oma taakkansa.

– Edelläkävijän pitää osoittaa vielä selvemmin, että osaa hoitaa hommansa. Koin paljon paineita asiasta ja kyllä minua myös riepoteltiin. Varsinkin ensimmäisellä puolustusministerikaudella jokaista askeltani valvottiin sekä odotettiin, että milloin se oikein munaa itsensä.

Jalkapallo on kansainvälinen kieli

Jalkapallo on opettanut Rehnille paljon. Se avasi ovia paikkoihin, joihin naisena olisi ollut muuten vaikea päästä.

– Jalkapallotietämys on ollut minulle uralla valtava etu. Istuin Sarajevon stadionilla niin monet kerrat asuessani Bosniassa. Maan johto oli myös aina siellä ja pelin tauoilla keskustelin heidän kanssaan. Saatoin tuoda esiin ihmisoikeusasioita sekä ratkoa ongelmia ilman, että tarvitsi pyytää erillistä audienssiaikaa.

Rehnin haastattelu toteutettiin maaliskuussa samana päivänä, kun Huuhkajat olivat kohtaamassa Bosnia-Hertsegovinan Olympiastadionilla. Maiden välinen kohtaaminen tuntui Rehnin mukaan ”syvällä sydämessä.”

– Muistan kerran, kun Viron miesten maajoukkue oli Sarajevossa pelaamassa Bosniaa vastaan. Virolaiset tunnistivat heti minut lehtereiltä ja sanoivat, että kyllä kai minä nyt voin olla heidän puolellaan. Sanoin, että YK:n edustajana en voi ottaa kummankaan puolta.

Rakkaus jalkapalloon siirtyy sukupolvelta toiselle

Naisten pääsarjatason jalkapallo käynnistyi Suomessa vuonna 1971. Rehn oli paikalla jakamassa mestaruuspokaalia HJK:lle.

– Oli kyllä aikamoinen shokki, kun minulle valkeni, että SIITÄ on jo 50 vuotta. Vanhojen ihmisten ilo ja ongelma on, että muistaa niin paljon asioita. Tunnelma stadionilla oli aivan ainutlaatuinen ja muistan nurmikentälle kävellessäni miettineeni, että nyt saan olla pieni murunen lajin historiaa.

Rehn kertoo, että naisia kyllä koeteltiin lajin alkuvuosina ja hommassa sai olla paljon pitkää pinnaa sekä huumoria. Katsomosta nimittäin kommentoitiin kaikkea muuta kuin peliä. Edesmennyt puoliso Ove Rehn oli jalkapallovaikuttaja ja ajoi voimakkaasti naisten jalkapallon sarjatoimintaa eteenpäin 70-luvulla.

– Ove katsoi jo aikanaan, että jalkapallo kuuluu kaikille. Minun piti hoitaa, että Grankulla IFK:n tulee naisten joukkue. Kauniaisten yhteiskoulun ja Samskolanin lukiolaisista se koostui, oma tyttärenikin pelasi joukkueessa. Nyt yksi lapsenlapsenlapsistani Sienna 7-vuotta, pelaa Granin riveissä. Iloitsen suuresti, että naisten jalkapallo on vihdoinkin saanut ansaitsemansa tunnustuksen – siitä suurkiitos Helmareille!

Rohkeutta ja uskoa itseen

Rehnin mukaan peli on avattu kaikille, mutta naisten pitäisi uskaltaa paljon enemmän.

– On aivan välttämätöntä, että naisten ääni kuuluu kaikissa neuvottelu- ja päätöksentekopöydissä. Kun tv:tä katsoo, niin pöydässä istuu rivi pukumiehiä ja taustalla naiset ojentavat heille faktalappuja. Naisilla voi olla erilaisia näkökulmia asioihin. Ei parempia kuin miehillä, vaan erilaisia. Minua haastatellaan paljon siitä, kuinka olen pärjännyt. En ole kuitenkaan koskaan tiennyt tulenko pärjäämään, vaan päinvastoin. Minulla on ollut kaikki mahdollisuudet epäonnistua täysin, mutta täytyy rohkeasti vain heittää itsensä likoon.