SM-kilpailusta Mestaruussarjaan ja Veikkausliigaan – sarjamuotoinen jalkapallo täyttää 90 vuotta
Ensimmäisestä mestaruus-sarjasta sanottakoon vielä, että se onnistui täydellisesti sekä urheilullisesti että taloudellisesti. Sarjan takia kiintyi yleisön huomio entistä enemmän jalkapallourheiluun ja voidaankin sanoa, että sarja herätti ansaittua huomiota kaikissa piireissä kautta maan.”
Näillä sanoilla kuvataan ensimmäistä sarjamuotoista pääsarjakautta Palloliiton toimintakertomuksessa vuonna 1930. Kahdeksan joukkueen yksinkertainen sarja oli huipentunut uusintaotteluun mestaruudesta, jonka vei Helsingin IFK voittamalla Turun Palloseuran Töölön Pallokentällä noin 4000 katsojan edessä. Mestaruussarja oli ollut menestys sekä urheilullisesti että yleisön kiinnostuksen puolesta. Kotimaisessa jalkapallossa tämä merkitsi siihen mennessä suurinta muutosta kilpailulliseen toimintaan.
KOHTI SARJAMUOTOISTA KILPAILUA
Jalkapallon Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1908 eli pian Suomen Palloliiton perustamisen jälkeen. Lajin suosion kasvu näkyi myös jalkapallon SM-kilpailuun osallistuneiden joukkueiden määrässä. Varhaisimpina vuosina mukana saattoi olla vain 4–5 osallistujaa, mutta 1920-luvulla rikottiin jo 20 joukkueen raja. SM-kilpailut olivat cup-muotoisia turnauksia, joten tappion kärsinyt joukkue putosi heti pelistä pois. Ajatus siirtymisestä sarjamuotoiseen kilpailuun alkoi kuitenkin vähitellen voittaa alaa.
Lähin esimerkki löytyi länsinaapurista. Ruotsissa oli pelattu sarjakilpailua jo pitkään ennen kuin ensimmäinen Allsvenskan käynnistyi vuonna 1924. Sarjamuotoisen kilpailun kalleus kylläkin askarrutti jalkapalloihmisiä pitkien etäisyyksien ja heikkojen liikenneyhteyksien Suomessa. Ruotsissa ongelma osin ratkaistiin jättämällä suurin osa maasta Tukholman pohjoispuolelta sekä Gotlannin saari sarjan ulkopuolelle. Tästä säännöstä luovuttiin vasta 1950-luvulla.
Lajin leviämisen ja yleisen profiilin kannalta muutosta pidettiin epäilyksistä huolimatta perusteltuna. Etelärannikon suuret kaupungit Helsinki, Turku ja Viipuri olivat hallinneet suomalaista jalkapalloa alusta alkaen. Uuden järjestelmän toivottiin vähitellen tuovan uusia paikkakuntia mukaan haastamaan perinteisiä menestysjoukkueita. Samalla kasvatettiin seurajoukkueiden ottelumäärää, jonka vähäisyyttä pidettiin ongelmallisena mm. maajoukkueen menestymisen kannalta. Lisäksi jalkapallo ei enää ollut kesäkauden ainoa laajemmin harrastettu palloilupeli. Uusi tulokas pesäpallo levisi 1920-luvulla erityisesti suojeluskuntajärjestöjen kautta.
Ensimmäinen sarjamuotoisen kilpailun kokeilu järjestettiin vuosina 1926–27, jolloin pelattiin valtakunnallinen Suomensarja. Siihen osallistui yhteensä 11 joukkuetta, joista pohjoisimmat olivat Vaasan Palloseura ja Savon piirijoukkue. Sarjan voitti näytöstyyliin Helsingin Palloseura. HPS sai palkinnoksi sarjan voitosta Turun Sanomien lahjoittaman Karhunpyytäjä-kiertopalkinnon. Pari vuotta myöhemmin sarja pelattiin uudelleen, mutta tällä kertaa kolmena alueellisena versiona. Etelä-Suomen sarja käsitti Helsingin, Turun ja Viipurin joukkueet, ja sen voitti jälleen Helsingin Palloseura. Pohjanmaan sarjan voitto meni Vaasan Palloseuralle ja Savon sarjan paras oli puolestaan Mikkelin Kilpa-Veikot. Jalkapallon Suomen mestaruutta ei kuitenkaan vielä näissä kilpailuissa ratkaistu.
MESTARUUSSARJA ALKAA
Vasta vuonna 1930 pelattiin ensimmäinen varsinainen Mestaruussarja. Siihen selviytyi piirien karsintaotteluiden kautta kahdeksan joukkuetta, jotka pelasivat keskenään yksinkertaisen sarjan. Kausi kesti elokuusta lokakuuhun ja voittajaksi selviytyi HIFK, jolle Suomen mestaruus oli jalkapallossa seuran ensimmäinen. Koska sarjamuotoinen kilpailu oli menestys, siirryttiin vuonna 1932 pelaamaan kaksinkertaista sarjaa ja tämän ansiosta kausi voitiin aloittaa jo toukokuussa.
Kaksinkertainen sarja säilyi sota-aikoja lukuun ottamatta Mestaruussarjan vakituisena kilpailumuotona vuosikymmenien ajan. Myös toiseksi ylimmällä tasolla siirryttiin sarjamuotoiseen kilpailuun, jota sittemmin ryhdyttiin kutsumaan Suomensarjaksi. Huippujalkapallon maantieteellinen leviäminen oli kuitenkin melko hidasta. Vaasan Palloseura nousi kirittämään etelärannikon suuria, mutta ensimmäinen sisämaan seura, Kuopion Pallo-Toverit, nähtiin Mestaruussarjassa vasta kaudella 1938.
Toinen maailmansota aiheutti pitkän poikkeusajan kansalliseen jalkapallotoimintaan. Lähes koko 1940-luvun ajan sarjakausi kesti mannermaiseen tyyliin syksystä kevääseen. Sodan takia Mestaruussarja jäi kahdesti kesken, minkä lisäksi Suomen mestaruus jouduttiin pari kertaa ratkomaan vanhaan tyyliin cup-muotoisen turnauksen kautta. Tässä vaiheessa suomalainen urheiluelämä alkoi eheytyä myös jalkapallon puolella, kun Työväen Urheiluliiton joukkueet tulivat mukaan Suomen Palloliiton alaisiin kilpailuihin. Esimerkkiä näytti Helsingin Kullervo, joka ensimmäisenä TUL:n joukkueena osallistui SM-kilpailuun vuonna 1942.
Sodan päätyttyä liittojen kilpailutoiminta yhdistyi vähitellen ja TUL:n joukkueet pelasivat Mestaruussarjassa sekä alemmilla sarjatasoilla siinä missä muutkin. Kotimainen jalkapallo sai vähitellen myös uusia menestyjiä. Tampereen Ilves-Kissat (1950) oli ensimmäinen mestaruuden voittanut sisämaan joukkue, kun taas Kotkan Työväen Palloilijat oli vuotta myöhemmin ensimmäinen Suomen mestaruuden voittanut TUL:n joukkue. Myös Kuopio (KuPS) ja Valkeakoski (Haka) nousivat 1950-luvun aikana kansalliseen kärkeen. Seuraavalla vuosikymmenellä puolestaan Lahti (Reipas) ja Kokkola (KPV) nousivat mestareiden joukkoon.
Maantieteellisen leviämisen lisäksi jalkapallon Mestaruussarjan mielenkiintoa lisäsi sen tasaisuus. Sarjan historiaan mahtuu toki joitakin täysin ylivoimaisia joukkueita, kuten HIFK vuonna 1933 tai Haka kaudella 1960. Useimmiten mestaruus kuitenkin ratkesi varsin niukalla erolla, mikä piti jännitystä yllä syksyn viimeisille kierroksille asti. Tämän lisäksi voittaja vaihtui usein. Mestaruuden puolustaminen onnistui harvoin, eikä pitkiä mestaruusputkia kerääntynyt kenellekään.
1970-LUVULTA KOHTI NYKYAIKAA
Jalkapallon kilpailutoiminta koki merkittäviä muutoksia 1970-luvun alussa. Kolmeen ja välillä neljäänkin maantieteelliseen lohkoon kasvanut toiseksi ylin sarjataso, Suomensarja, muuttui yksilohkoiseksi I divisioonaksi kaudelle 1973. Myöhemmin sarjan nimi muuttui myös virallisesti Ykköseksi, mutta yksilohkoisuudesta on pidetty kiinni lähes koko ajan. Poikkeuksen muodostavat vain vuodet 1996–2002, jolloin Ykkösessä oli erilliset etelä- ja pohjoislohkot.
Naisten kilpailutoiminta käynnistyi niin ikään 1970-luvun alussa. Ensimmäinen jalkapallon naisten Suomen mestaruus ratkottiin vuonna 1971 ja ensimmäinen naisten SM-sarja pelattiin kolme vuotta myöhemmin. Molemmat kilpailut voitti HJK. Tärkeä merkkipaalu oli myös elokuussa 1973 pelattu ensimmäinen naisten maaottelu, jossa Suomi ja Ruotsi päätyivät tasapeliin. Naisten jalkapallon pääsarjan nimi muuttui Naisten Liigaksi 2007 ja edelleen Kansalliseksi Liigaksi tämän vuoden alussa.
Miesten puolella jalkapallon suosio levisi yhä kauemmas pohjoiseen. Oulun Palloseura toi mestaruuden tervakaupunkiin vuosina 1979 ja 1980. Kaudella 1981 Mestaruussarjassa puolestaan debytoi Rovaniemen Palloseura, pääsarjahistoriamme pohjoisin seura. RoPS on kaiken lisäksi sittemmin vakiinnuttanut paikkansa ylimmällä sarjatasolla. Pohjoista ulottuvuutta vahvisti 1980-luvulla myös Kemin Palloseura, joka kaudella 1985 ylsi SM-pronssille saakka.
Suomalaisen jalkapallon korkein sarjataso siirtyi seurojen muodostaman organisaation eli liigan hallinnoitavaksi 1990-luvun alussa. Kaudesta 1992 lähtien sarja on tunnettu nimellä Veikkausliiga pääyhteistyökumppani Veikkauksen mukaan. Pistelaskua muutettiin jo kaudeksi 1991 siten, että voitosta sai kolme pistettä entisen kahden sijaan. Vuotta myöhemmin sama järjestelmä otettiin käyttöön myös muissa jalkapallosarjoissa.
Liiga-aikoina joukkuemäärä ja sarjajärjestelmä on elänyt joidenkin mielestä ehkä jopa hieman liikaa. Joukkuemäärä on vaihdellut kymmenen ja neljäntoista välillä. Kolminkertaista 12 joukkueen sarjaa kokeiltiin ensimmäisen kerran jo kaudella 1991 ja järjestelmä oli sittemmin käytössä lähes koko 2010-luvun ajan. Erilliset ylemmät ja alemmat loppusarjat olivat puolestaan suosiossa etenkin 1990-luvulla, kun taas seuraavalla vuosikymmenellä kaksinkertainen 14 joukkueen sarja oli Veikkausliigan vakituinen kilpailumuoto.
Veikkausliigan alkutaival oli taloudellisesti vaikeaa aikaa, sillä koko Suomi kärvisteli 1990-luvulla syvän laman kourissa. Kotimaisessa jalkapallossa väriä vuosikymmeneen toi etenkin porilainen FC Jazz, joka kahden Suomen mestaruutensa ohella muistetaan monista taitavista brasilialaisista pelaajistaan. Seuraavalla vuosikymmenellä Veikkausliiga laajeni taas uusille alueille, kun Ahvenanmaa (IFK Mariehamn) ja Keski-Suomi (JJK Jyväskylä) saivat ensimmäiset jalkapallon pääsarjajoukkueensa.
Mestaruuden puolustaminen on Veikkausliigan aikana ollut yleisempää kuin aiemmin. Enemmän kuin kaksi peräkkäistä mestaruutta ovat voittaneet FC Haka (1998–2000) ja HJK (2009–14). Toisaalta viimeisen viiden vuoden aikana seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden ovat voittaneet Seinäjoen Jalkapallokerho (2015) ja IFK Mariehamn (2016), minkä lisäksi hallitseva mestari Kuopion Palloseura sai viime syksynä viettää kultajuhlia ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen.
Mennyt vuosikymmen on ollut suurten muutosten aikaa kotimaisessa jalkapallossa. Perinteiset nurmikentät ovat katoava luonnonvara ja tilalle on rakennettu kestävämpiä tekonurmia. Katsojien viihtyvyyden takaamiseksi ja olosuhteiden parantamiseksi Suomessa on remontoitu vanhoja peliareenoita sekä rakennettu täysin uusia jalkapallostadioneita. Kannattajaryhmät ovat nousseet entistä suurempaan asemaan tuomalla otteluihin valtavan määrän tunnelmaa ja väriä. Ja kuin kruununa kaikelle, Suomen miesten jalkapallomaajoukkue eteni syksyllä 2019 historiallisesti ensimmäistä kertaa lopputurnaukseen.
Mutta historiaan mahtuu iloisten muistojen ja asioiden lisäksi myös surua ja epävarmoja aikoja. Samanlaista epävarmuutta, jota olemme tänä keväänä eläneet. Suuri osa seuroista taistelee olemassaolostaan tällä hetkellä. Jalkapallokatsomot toivottavasti aukeavat kesän aikana kaikille ja pääsemme seuraamaan sankoin joukoin tämän päivän pelaajia, idoleita ja sankareita. On kuitenkin hyvä muistaa myös Suomen jalkapallon historiassa vaikuttaneita ihmisiä sekä heidän aikaansaannoksiaan; pelaajia, taustahenkilöitä, erotuomareita ja muita, jotka ovat viime vuosisadan alkupuolella rakastuneet jalkapalloon.
He ovat levittäneet jalkapallon ilosanomaa ympäri Suomea ja perustaneet seuroja, joita me seuraamme ja kannatamme tänä päivänä. He ovat rakentaneet kenttiä, joissa olemme käyneet ja käymme katsomassa jalkapalloa. He ovat luoneet Suomeen jalkapallon pääsarjan ja muita sarjoja, joita me seuraamme tänä päivänä. He ovat luoneet Suomeen jalkapallokulttuurin ja tehneet historiaa. Samalla tavalla kuin me tällä hetkellä luomme jalkapallokulttuuria ja -historiaa tuleville sukupolville.
Kirjoittanut: Harri Laine & Henri Tötterman
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020 osana Veikkausliigan, Kansallisen Liigan ja Miesten Ykkösen toteuttamaa Kauden tärkein ottelu -kampanjaa ja siihen liittyvää Kauden tärkein ottelu Exclusive -sisältöpakettia.
