Tonja Weckström tuomitsee 200. naisten pääsarjaottelunsa

Avustava erotuomari Tonja Weckström astelee 200. kerran tuomarin asussa kentällä naisten pääsarjaottelussa tänään perjantaina 20. elokuuta, kun FC Honka ja PK-35 Vantaa ottavat toisistaan mittaa Kansallisen Liigan 50-vuotisjuhlaottelussa. Weckström on tuominnut naisten pääsarjaotteluita jo vuodesta 2004. Kokemusta on myös kansainvälisiltä kentiltä EM- ja MM-kisoista, Olympialaisista ja Mestarien Liigan finaalista.

Kun Tonja Weckström, tuolloin vielä Paavola, ensimmäisen kerran pääsi avustavana erotuomarina mukaan naisten pääsarjaotteluun vuonna 2004, oli maailma hyvin erilainen. Iso osa tuomareista oli tuolloin miehiä. Otteluita ei pystynyt seuraamaan kuin paikan päältä, ja usein katsomoissa oli vain pelaajien vanhempia. Sittemmin Weckström on astellut kentälle suurten yleisömassojen eteen mm. EM- ja MM-kisoissa. Nyt kun tuomari katsoo uraansa taaksepäin, päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

– Olen kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja kunnossa näin monta vuotta ja saanut mahdollisuuden kokea monta hienoa ottelutapahtumaa hienojen ihmisten kanssa. Olen kiitollinen tuesta, sekä mieheltäni että työpaikaltani, sillä tästä harrastuksena alkaneesta lajista on tullut elämäntapa, joka vie paljon aikaa, Weckström kertoo.

Weckström on Suomen pääsarjaotteluiden tuomitsemisen ohella matkustellut pitkään ulkomailla kansainvälisissä huippuotteluissa osana Kirsi Heikkisen tuomarikolmikkoa. Vuodesta 2016 hän tuominnut osana Lina Lehtovaaran kolmikkoa. Weckström toimi avustavana erotuomarina vuosien 2009 ja 2013 EM-kisoissa sekä vuosien 2011 ja 2015 MM-kisoissa. Lisäksi hän on ollut avustavana tuomarina kauden 2009–2010 naisten Mestarien liigan finaalissa ja Algarve Cupin finaalissa vuonna 2009. Alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa hän on tuominnut vuosina 2008, 2010 ja 2014. 2010 kisoissa hän tuomitsi turnauksen finaaliottelun. Weckström oli myös mukana vuoden 2012 olympialaisissa.

”Te ette saa epäonnistua”

Isoista otteluista Weckströmillä on mieleenpainuvia muistoja. Jokainen reissu on ollut omanlaisensa, mutta jotkut ottelut ovat jääneet erityisesti mieleen. Yksi tällainen ottelu oli vuoden 2011 MM-kisojen lohkovaiheen viimeinen ottelu Saksan ja Ranskan välillä, joka ratkaisi lohkovoiton. Kolmikko Heikkinen, Weckström ja Anu Jokela oli valittu tuomitsemaan ottelua loppuunmyydyllä stadionilla. Stadionin 50 000 silmäparin lisäksi ottelua seurattiin laajalti television välityksellä. Ennen ottelua tapahtui kuitenkin jotain, mikä nosti paineet aivan uudelle tasolle.

– Ennen meidän otteluamme yhdessä pelissä oli tapahtunut katastrofaalinen, oikeastaan aika käsittämätön, tuomarimoka. Kyseessä oli ensimmäiset naisten kisat, jotka olivat valtava mediatapahtuma.

Tuomaritoiminta oli siis hyvin vahvan tarkkailun alla. Koko kolmikko kuitenkin valmistautui otteluun normaalisti. Ennen ottelun alkua erotuomari Kirsi Heikkinen ohjattiin sivuun kilpailujohtajien puhutteluun.

– Jäimme Anun kanssa miettimään, että mitäköhän ohjeita sieltä nyt tulee. Kirsi tuli takaisin ja kertoi, että ei mitään paineita, mutta siellä aika suoraan sanottiin, että te ette saa epäonnistua, Weckström muistelee.

Paineista huolimatta tarinalla on onnellinen loppu. Koko kolmikko onnistui ottelussa paineen alla loistavasti. He saivat myös positiivista palautetta esiintymisestään MM-kisoissa.

– Ottelu meni todella hyvin. Kirsi oli aivan loistava, ja onnistuimme kolmikkona todella hyvin. En tule unohtamaan sitä ikinä.

Vuorovaikutus avain onnistumiseen

Weckström mainitsee yhdeksi MM-kisojen onnistumisen avaimeksi kolmikkona onnistumisen. Samaan asiaan hän kiinnittää huomiota myös Kansallisen Liigan erotuomarina. Avustavan erotuomarin tehtävä on, nimensä mukaisesti, avustaa erotuomaria mahdollisimman hyvin. Tämä vaatii avustavalta erotuomarilta hyvää vuorovaikutusosaamista ja kykyä mukautua jokaisen erotuomarin toimintatapoihin.

– Jokainen tuomari on omanlaisensa persoona. Jotkut haluavat keskittyä hyvin tarkasta peliin ja keskustella vain siihen liittyvistä asioista. Osa taas arvostaa vähän rennompaa meininkiä. Välillä on vähän läppääkin mukana, Weckström kuvailee.

Vuorovaikutus ottelun aikana ei rajoitu pelkästään tuomarikollegoihin. Usein pelaajien palaute kohdistuu kentällä olevaan erotuomariin, mutta teknisen alueen puolella oleva avustava erotuomari on usein joukkueiden taustahenkilöiden palautteen kohteena. Hyvä itsetunto ja oman arvon tunto on keskeistä, että palautteen pystyy ottamaan vastaan.

– Tuomarilla pitää olla hyvä itsetunto ja hyvä oman arvon tunto. Rooli ja tehtävä on yksi juttu, mutta sinä et ole se tehtävä. Ei saa liikaa jäädä murehtimaan, vaan pitää mennä eteenpäin. Hyvän tuomarin pitää toki myös myöntää virheensä ja miettiä, mitä voi tehdä paremmin.

Pelissä on nykyisin enemmän tunnetta

Weckström on huomannut, että naisten peleissä on enemmän tunnetta kuin ennen. Toisin kuin ihmiset saattavat kuvitella, erotuomarit ja avustavat erotuomarit itseasiassa nauttivat intohimoisista, kovista ja tapahtumarikkaista otteluista – aivan kuin pelaajat ja katsojatkin. Spontaanit tunnereaktiot kuuluvat peliin, mutta Weckström toivoisi, ettei tuomareiden tarvitsisi kuunnella jatkuvaa tai asiatonta kritisointia.

– Ei ole helppoa, kun joutuu huolehtimaan ihan kentän ulkopuolisista asioista, ja samalla pitäisi nähdä onko pelaaja paitsiossa. Reagointi ja tunnekuohut kuuluvat peliin, enkä niitä haluaisi missään nimessä poistaa. Kuitenkin jatkuva huutelu joka tilanteesta ei enää ole reilun pelin ja respect-kulttuurin mukaista.

Weckströmin mukaan on hieman erikoista, että inhimilliset virheet alististavat tuomarin välillä hyvinkin epäinhimilliselle kohtelulle.

– Olen miettinyt todella paljon, että mikä saa ihmisen ajattelemaan, että on ok huudella tuomarille. Kyllähän pelaajatkin tekevät kentällä virheitä, eikä se oikeuta huutamaan pelaajalle. Miksi asia olisi tuomarin kohdalla erilainen? Jos ihmiset kadulla huutelisivat samalla tavalla ihmisille kuin tuomareille joskus huudellaan, he varmaan joutuisivat syytteeseen kunnianloukkauksesta, Weckström hämmästelee.

Usein myös tuomarit saavat kuin syyt niskoilleen huutelusta. Ihmiset saattavat ihmetellä, miksi esimerkiksi tuohtunutta päävalmentajaa ei heitetä pihalle. Weckström muistuttaa, että tuomarit arvostavat pelaajia ja lajia, eivätkä halua tehdä päätöksillään hallaa näille. Siksi kynnys esimerkiksi päävalmentajan poistamiseen ottelusta on hyvin suuri.

– Ottelut ovat hienoja tapahtumia ja kaikkien paikalla olijoiden tulisi kunnioittaa peliä. Silloin luulisi kaikkien ymmärtävän tunnekuohunkin aikana, että ei voi huutaa mitä vain. Toivoisin, että yhteisellä vuoropuhelulla valmentajien, tuomareiden, seurojen ja Palloliiton kanssa tällaista huutelukulttuuria voitaisiin kitkeä jalkapallosta. Tuomareilla on kentällä tärkeämpääkin tekemistä, kuin puuttua aikuisten ihmisten käytökseen, Weckström päättää.