Kolumni: Värit kuuluvat urheiluun

Suomalainen urheiluperhe ei vielä ole yhdenvertainen. Naisten jalkapallon kehityspäällikkö Heidi Pihlaja ottaa Subway Kansallisen Liigan kolumnissaan kantaa suomalaisessa kilpaurheilussa esiintyvään seksuaalivähemmistöjen häirintään ja vaatii jyrkempää puuttumista loukkaavaan puhetapaan kentillä ja sen reunoilla.

– Vastustajia [haukutaan] ihan seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta homoksi, kuvailee eräs Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) Häirintä kilpaurheilussa -tutkimukseen vastanneista haastatelluista. Syksyllä 2020 julkaistu tutkimus häirinnästä suomalaisessa kilpaurheilussa on pysäyttävää luettavaa.

Joka toinen seksuaalivähemmistöihin kuuluva urheilija on tutkimuksen mukaan kokenut seksuaalista häirintää. Alttiimpia tälle häirinnälle ovat 20-vuotiaat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miehet. Samanikäisillä seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla naisillakin on 45 % todennäköisyys kokea häirintää urheilun parissa.

Yksi yleisimmistä seksuaalisen häirinnän muodoista on tutkimuksen mukaan häiritsevä puhe, jota esiintyy edellä kuvatun kaltaisesti loukkaavassa muodossa, homotteluna.
Samalla, kun muu Suomi pohtii, että eikö tämä firman logon vaihtaminen pride-väreihin ole jo vähän viime vuosikymmentä, ei suomalaisessa urheilussa olla päästy oikein edes alkuun.

Toisaalta sama koskee koko urheilevaa (ja jalkapalloilevaa) maailmaa. FIFA:n vuoden 2019 raportin mukaan maailmassa on noin 130 000 ammatikseen jalkapalloilevaa miestä. Heistä julkisesti seksuaalivähemmistöihin kuuluu alle 0,01 prosenttia. Heitä on yhteensä kaksi.

– Kun sinä olet sinä, ja onnellinen itsenäsi – se on kaikkein tärkeintä, lausui Blackpoolin Jake Daniels kertoessaan seksuaalisesta identiteetistään julkisuuteen ja ravistellessaan ummehtunutta kulttuuria tämän vuoden toukokuussa.

Lähes kaikki seuraamani eurooppalaiset jalkapalloseurat kiirehtivät Twitteriin osoittamaan tukensa ja kunnioittamaan Danielsin rohkeutta. Se oli hieno ele ja rohkaisee toivottavasti uudenlaiseen avoimuuteen, mutta samalla tulee mieleen, ettei tämän pitäisi olla näin iso uutinen.

Askeleet kohti jokaiselle kuuluvaa urheilua

Tuskailen monesti, miten monessa asiassa naisten urheilu kulkee takamatkalla suhteessa miesten urheiluun. Mutta ei kaikessa. Olen ylpeä, että avoimuudessa ja toisten hyväksymisessä naisten urheilu näyttää suuntaa kohti modernimpaa urheilumaailmaa.

Olen iloinen, että HS:n haastattelussa ääneen päässyt Sofia Manner ja monet muut voivat jalkapallon parissa olla aidosti omia itsejään, kokea rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja nauttia tästä upeasta lajista pelkäämättä, häpeämättä ja piiloutumatta.

Sitä samaa toivon koko lajiin. Koko urheiluun.

Meidän on aika lopettaa kielenkäyttö, jossa tietyistä ihmisryhmistä vitsaillaan ”ihan vaan läpällä” ja heidän toimintamahdollisuuksiaan urheilussa rajoitetaan. Meidän on aika luoda todellisuutta, jossa jalkapallo kuuluu jokaiselle. Moninaisuus ja värit kuuluvat urheiluun – ja vastuu tästä kuuluu meille jokaiselle.

Kansallinen Liiga rakentaa modernia huippu-urheilua ja perustaa toimintansa arvoilleen, joita ovat samanarvoisuus, rohkeus ja tahto menestyä. Kansallinen Liiga juhlii yhdenvertaisuutta lauantaina 17.-18.6. pelattavalla kierroksella, jossa myös pelaajille on jaettu värikkäitä nauhoja halutessaan pidettäväksi kengissään tai hiuksissaan.

Heidi Pihlaja
Naisten jalkapallon kehityspäällikkö